Teknisien ongelmien takia taas....

TOM

Vittü. Se oli Emily. Mun serkku. Ja se oli aivan selvästi melkosen pahasti järkyttyny siitä, et mä tein tämmöistä. Mulle tuli lapsellinen halu hypätä penkin selkänojan yli piiloon, muuttaa äkkii ulkonäkööni tai jotaki. Mitä tahansa, et mun ei tarvittis kohdata tota järkyttynyttä katsetta. Mä irrotin otteeni Billistä, suoden sille kuitenkin lempeen katseen, eihän tää sen vika ollu. Ite olin niin varomaton. Mä nostin sen varovasti, saaden sen näyttään suhteellisen viattomalta pois mun sylistä ja asetin penkilleen, se näytti aika järkyttyneeltä ittekin.

“Tom, kuka se on?” se kysy hämillään. Mä vilkaisin serkkuun hätäisesti ja potkasin varovasti oven auki, et pääsin ulos.
“Se on mun serkku Emily. Se on vaan vähän järkyttyny, et mä teen tämmöstä, se kun luulee olevansa suvun ainoo omaan sukupuoleensa kiinnostunut edustaja…” mä selitin vaimeasti ja väläytin Billille nopeen hymyn. “Mä selitän sille nopeesti, ei se tätä mitenkää pahana pidä.”

Mä nousin ylös autosta paukauttaen oven kii takanani ja astelin rennosti, kädet taskuissa Emilyn autolle. Se pomppas sieltä ulos ja asteli vastaan tuijottaen mua silmät järkytyksestä lautasina.
“Tom, mitä helv..? Sä?” se älähti. Mä nostin tyynnyttelevästi käteni ylös ja pysähyin naisen eteen, hymyilin sille mahollisimman rentona.
“Hei, rauhas ny vaan. Se on se Bill josta mä kerroin. Et kai sä luullu, et mä puhuisin siitä siihen sävyyn jos mulla ei olis ollu jotaki vihjattavaa?” kysyin lippiksen lippaa korjaten. Emily katto mua hetken miettiväisenä ja kurkotti sitte kaulaansa mun olan yli, se kun oli mua vähän lyhyempi, ja katto sisään mun autoon.

“Vai Bill…” se mumisi hiljaa. Mä katoin odottavaisena ruskeita silmiä, joiden yllä tummanruskeet kulmat pysyi tiukasti suorina, kun se arvosteli mun aarrettani mielessään. Mä tuijotin sitä hiljasena, tutkailin sen ulkonäköö. Se ei ollu muuttunu sit yhtään, edelleen samat tumman suklaanruskeet lapoihin yltävät hiukset, suora otsis ja vaatteet oli mitä oli. Avonainen tummansininen paita, sen päällä hieman sen hiusten sävyä vaaleempi nahkatakki, valkoset pillifarkut ja jalassa tummanruskeet nilkkurit. Rehellisesti sanottuna mä olin aina pitäny Emilyy vähän tyrkkynä, mut eipä se sitä näyttäny haittaavan.

“Ei se kyl pahalta sulle näytä”, Emily sano havahduttaen mut ajatuksistani. Mä katoin sitä hiljasena, kätkien sisälleni voitonriemusen tunteen. Serkku katto mua takas lämpimästi hymyillen.
“No, saanks mä jotenki tutustuu tähän Billiin, vai pitääkö mun odottaa vähän vähemmän intiimiä hetkeä?” se kysy heläyttäen kirkkaan naurunsa ilmoille. Mä virnistin ja kohautin olkiini.
“Jos se haluu. Mut missäs Emma on?”
“Autossa. Ja luojan kiitos takapenkillä, vaik mä oon suvaitsevaine äiti en mä haluu tyttöni kattovan hömöpörnöö”, Emily sano ja kiepsahti ympäri, ilmeisesti hakeen tyttöö. Mä hymyilin tyytyväisenä ja käännyin ite ympäri, hakeen Billiä.

“Mikä ny?” mun himottava mustarastainen jumalani kysy heti ku avasin sen oven. Mä pudistin päätäni hymyillen ja vinkkasin sille silmääni auttaen sen samalla ylös autosta.
“Mä haluunkin esitellä sut Emilylle ja mun kummitytölle Emmalle tässä välittömästi. Sen ei tarvii jännittää, se on lesbo ite”, selitin ja tartuin nuorukaista kädest. Sen sormet kietoutu hieman hermostuneen tuntusina mun käden ympärille, kun mä lähin taluttaan sitä Emilyn autolle, missä se nosti Emmaa pois takapenkiltä.

“Rauhassa vaan, se hyväksyy sut automaattisesti”, mä rohkasin ja pörrötin kevyesti sormenpäilläni Billin rastoja. Se hymyili mulle lapsenomaisesti rentona, se ilmeisesti luotti muhun täysin. Ja se jos mikä mulle passas, luottamus oli mulle törkeen tärkee asia.
Me asteltiin käsi kädessä Emilyn autolle just, kun se sai lapsensa pois takapenkiltä. Ja Emmahan ampas heti jalkansa maahan saatuaan mun luo kun nuoli, mä koppasin sen toisella kädelläni syliini saman tien, nauraen sen reimunkiljasulle.

“Tom!” tyttö nauraa lepersi ja laski pehmeen lapsenkätensä mun poskelle. Mä nauroin täyttä kurkkua ja kattelin ruskeita silmiä, jotka tuijotti mua halkeemaisillaan ilosta. Se lapsi oli niin järkyttävän iloinen, se oli aina yhtä sädehtivä ja piristävä. Mä vilkasin pikasesti Emilyy, joka nyökkäs ja käänty Billin puoleen.
“Sä voit pitää ittees melkoisena pakkauksena. Mun serkkujätkää ei ihan kuka tahansa saakaan”, se hymähti virnistäen Billille. Poika katto sitä hetken hiljasena, mut anto sitten vallottavan hymyn nousta kasvoilleen.

“No ei taatusti, toihan on lottovoitto, jota havitellaan kuolemaan saakka”, se ilmaisi tunteensa pikaisesti. Emily kohotti kulmiaan ja vilkaisi muhun ilmeellä “Sä oot vakavissas?” Mä nyökäytin päätäni ja päästin Billin kädestä irti just, kun Emma koitti pyörähtää maahan mun käsivarrelta.
“Sä senki vihulainen, äläs karkaa”, mä toruin leikilläni ja rutistin naurusta kirkuvan tytön rintaani vasten. Bill katto mua haikeena, kun mä vilkasin sitä silmäkulmastani, mä ymmärsin välittömästi mitä se silmillään viestitti. Mä asetin Emman tukevasti oikeen käsivarteni varaan ja kurkotin kuiskaamaan sen korvaan. “Hei, ei se sua korvaa. Mä vaan oon lupautunu oleen sille läsnä.” Bill nyökkäs ja ojensi varovasti kätensä Emmaa kohti, kysyvästi.

“Hei pikkukaveri”, se lausahti pehmeellä äänellä ja silitti kevyesti Emman paksuja ruskeita kiharoita. Emma katto sitä hetken hämillään ja väläytti sitten sädehtivän valkeen hymynsä. Mä hymyilin sille ja sipaisin kevyesti sen nenää, Emilyn seuratessa vieressä nauraen. Emma käänsi katseensa muhun ja tuijotti mun silmiäni hetken, kumartuen sit mun korvan juureen kuiskaamaan “Kuka toi on?”. Sen hengitys kutitti mun korvaa, sai mut irvistään pienesti.
“Se on Bill, haluutko sä sen syliis?” mä kysyin väläyttäen Billille hymyn. Se katto takasin jännittyneenä, se näytti vähän epäilevän. Ehkä siks, et Emma oli todella vilkas lapsi.

“Ei se sua syö”, mä rauhoittelin ja ojensin lapsen Billin syliin, kun tyttö oli ensin nyökänny mulle myöntymisen merkiks. Emily seuras taas liikahtamatta sivusta, kun Bill kieto varovasti kätensä lapsen ympärille, mun käsien häälyessä vieressä valmiina ottaan kiinni jos sen hennot kädet pettäiskin.
“Täähän on kevyt ku mikä”, Bill tokaisi tutkailtuaan Emman kasvoja hetken. Tyttö katto rävähtämättä takasin, se nosti kätensä Billin poskelle ja silitti sitä mietteliäänä. Niin se aina teki, kun tapas jonku uuden, tai vanhan tutun. Se otti toisiin kontaktin silittämällä. Ja hymyilemällä ku pienen pieni ruskeahipiäinen enkelilapsi.

“Tom”, Emma lausahti ja käännähti mua kohti, ojentaen toisen kätensä mun kasvoja kohti. Mä kumarruin vähän lähemmäs sitä, se veti mut poskesta lähelleen ja alko taas supattaa mun korvaan.
“Miks sedällä on musta silmä?” se kysy lapsekkaasti. Mä kuulin Billin naurahtavan, Emma ei oikeen osannu vielä kuiskata kunnolla, vaikka se erittäin hyvin puhuikin jo ikäsekseen. Mä hymyilin ja silitin tytön hiuspehkoa sormillani.
“Bill tykkää kato meikata”, mä vastasin. Mä kummastelin vähän mielessäni, miten lapsi pysty oikeesti noin hyvin tunnistaan, et Bill ei ollu naine. Olis luullu, et se olis heti mieltäny sen naiseks. Mut ei, kai se sit vaan oli mieleltään erikoine, kuten äitinsäkin.

Mun huomio kiinnitty Emilyyn, joka seiso meidän vieressä kädet rinnalle ristittyinä. Se hymyili mulle toisella suupielellään, ikään ku tyytyväisenä. Varmana jostakin. Se ei kuitenkaan paljastanu hymynsä syytä, vaan kysy toista asiaa.
“Tuuttekste huomenna käymään meillä? Vai riittikö sulle tää yks tapaaminen?” serkku kysy ojentaen kätensä Emman luo. Bill luovutti tytön sille varovasti, kattoen tarkkaan ettei se päässy putoomaan. Emma katto mua haikeena, se ei ilmeisestikään tykänny ajatuksesta, et äiti oli jo viemässä sitä pois.

“Jos Billil ei oo mitään vastaan..?” mä totesin, puoliks kysyin Billiltä. Se hymyili aurinkoisesti ja nyökäytti päätään.
“Kyl mä voin tulla, vaik Tom tulee varmasti kyl muutenki”, se väläytti. Mä erotin häivähdyksen katkeruutta sen äänessä, se ei tainnu pitää ajatuksest et menisin ilman sitä.
“Tulkaa vaan molemmat, me ollaan kotona koko päivä. Mä haluun tietää, missä te tapasitte, kerrotte sit huomenna?” Emily kysy kattoen meitä lupaa kysyen. Mä vilkasin Billiin, se nyökäytti taas päätään.
“Me tullaan”, mä tiivistin sen eleen. Emily nyökkäsi, lausahti meille heipat vinkaten mulle silmäänsä ja anto Emman vielä kuristaa mut mä-en-aio-päästää-irti-otteellaan. Mä vääntäydyin irti lapsen otteesta ja kiepautin käteni Billin vyötärölle, väläytin sille hymyn.

“No, jatkettaisko siitä mihin jäätiin?”

BILL

Mä annoin Tomin johdattaa mut autolleen. Se piti mun lanteelta kii, kun me käveltiin hitaasti mutta varmasti kohti meidän takana olevaa kulkupeliä. Mä annoin Tomin tehdä kaiken mitä se halus. Se kävelytti mut sen auton takapenkin oven tienoille ja avas sen auton oven kädenkäänteessä. Sä kääns meidän ympäri niin, et mun selkä oli autoa vasten. Mä helpotin Tomin työtä istumalla auton takapenkille. Tom työns mua pidemmälle auton sisään, istu mun eteen ja veti oven takaansa kiinni. Se virnisti mulle söötisti. Mun oma prinssini. Sen ruskeet silmät loisti mun edessä himoiten varmaan sitä samaa mitä mäkin. Me toivuttiin hyvin säikähyksestä. Auton etuikkunasta tuleva valo loisti mun kirkkaan nahkatakin pinnan kautta kirkkaana suoraan mun silmään. Se ilmiselvästi yritti kiusata mua. "Ilkee takki", mä tokaisin ja sain miehenalun mun edessä virnistämään. Se katso mua himoiten ja siirty lähemmäs mua. "Saanko mä olla ilkee?" Se kysy ja kaato mut makaamaan suoraan niille vaaleenahkasille autonpenkeille. "Riippuu tavasta", mä vastasin ja liu'utin molemmat käteni sen selälle. Se murahti hiljaa ja katso mua silmät palaen himosta.

Se laski kätensä mun nahkatakin hihoille ja lähti liu'utteleen sitä hiljalleen pois mun päältä. Toisaalta ne penkit ei ollu ihan mikään mukavin paikka sille, mutta kyl ne kelpas ku toinen osapuoli oli itse Jumala. Se veti sen takin pois mun päältä ja murahti uudestaan. Se katso mietteliäänä hetken mun T-paitaa johon oli painettu meidän bändin logo. Se pyöritteli päätään mukavasti ja naurahti. "Toi laulaja on tutun näkönen", se sano ja liu'utti toisen kätensä mun T-paidan alle. Sillä oli viileet sormet, ja ne hiplas kivasti mun vatsaa. Käyden aina navan kohdalla, siirtyen sieltä rinnalle ja takas alavatsalle. "Se on meidän bändin logo", mä sanoin ja mun yllä oleva jätkä virnisti. "Bändi?" se kysy ja piirs sydämmen mun vatsalle. Mä nyökkäsin ja siirsin käteni sen hupparin vetoketjulle.

Mä räpeltelin sen vetoketjua, kunnes sain lopulta hyvän otteen siitä. Tom mun yllä söi mua ruskeilla nappisilmillään ja hyväili mun kalpeeta ihoa mun T-paidan alle himoiten. Sen silmät kiilu ja sen huulet oli aavistuksen verran raollaan. Sen toinen kulma kohos asteen ylemmäs flirttaavasti ja se pyöräytti huulikoruaan. Mä en voinut tehdä muuta, ku virnistää. Se jätkä osas hommansa. Hoppari mikä hoppari. Sen ansaan laukeis jokainen. Niin täydellinen ja vain mun. Mä puristin sen vetoketjua toisessa kädessäni ja nostin toisen käteni sen selälle. Mä vetäisin sen hupparin nopeasti auki ja Tom inahti tukahdetusti mutta nauttivasti. Se oli tehny sitä ennenkin, mutta mä en koskaan. Se oli mun eka kerta, kun mä edes olin edenny niin pitkälle. Kukaan ei ikinä ollu välittäny musta, enkä mä ollu välittäny sillä tavalla kenestäkään. Nyt oli mun tilaisuus ja mä käytin sen hyväkseni.

Sen toinen käsi vetäyty mun paidan sisästä ja mä voihkaisin pienesti sen ohittaessa mun vyön. "Pikku-Bill..." se mutisi ja lähti nostamaan mun vaaleeta T-paitaa ylemmäs hitaasti, mutta varmasti. Mä huoahdin. Se oli täydellistä. Sen toinen käsi piirteli mun paidan alle sydämmiä. Vaikka sen sormet oli kylmät, ne oli yhtä lämpimät ku Tom itse. Mun sydän hakkas lujaa, kun mä työnsin toisen käteni hennosti sen ruskearastaisen hopparin niskalle. Se värähti. Mäkin värähdin, mielihyvästä. Se oli paljastanu jo mun tähtitatuoinnin. Se katso sitä ihmeissään. "Sulla? Ta-Tatuointi?" se kysy ihmetellen ja vilkas mun silmiä. Mä pudistin päätäni pienesti ja hymyilin. "Kaikki aikanaan, Tom, kaikki aikanaan", mä sanoin ja Tom naurahti. "Toi on söpö... Mutta se ei näy vielä kokonaan", se sano ja puras alahuultaan mietteliäänä. Mä tajusin hetkessä mitä se tarkotti. Se asetti kätensä mun vyölle, mutta mä muutuin epävarmemmaks. Vaikka toinen osapuoli oliki Tom, mä en ollu valmis kaikkeen. "Kaikki aikanaan", mä sanoin ja nostin toisella kädelläni Tomin käsiä ylemmäs mun vyönsoljelta. Tom mulkas mua ja tuhahti. "Biiilll", se vingahti, enkä mä pystyny tukahduttaan naurasuani. "Ota rauhallisesti", mä sanoin ja riisuin Tomin hupparin. Mä heitin sen sen auton lattialle. Mä olin tahtonu tehdä silleen niin kauan. Mä katsoin sen lihaksikkaita käsivarsia, joilla se piti itseään mun päällä. Ne oli täydelliset. Mä nostin toista kättäni ja sipaisin Tomin toista kättä. Tom naurahti. "Kaikki aikanaan, Bill, kaikki aikanaan", se sano ja paino suukon mun poskelle. Ilkeetä. Se lainas mun sanojani. "Ei enää sanaakaan", mä sanoin ja Tom nyökkäs. Mä halusin, että kaikki tapahtu sanaakaan sanomatta.

Se nosti mun T-paidan mun käsien yli kokonaan pois. Siin autossa oli vähän viilee, eikä se penkkikään millä mä makasin ollu kovin lämmin, saati sitten levee. Tom tiputtautu asteen lähemmäs mua ja katso mun kylkeä. Toinen tatuointi. Se paino suukon sen isomman tatuoinnin kohdalle ja katso mua. Mä hymyilin sille. Sen silmät kiilu edelleen. Se oli vähintäänki yhtä innoissaan, mitä mä olin peloissani. Kyl mä tiesin, että jos se etenis niin pitkälle, Tom ois hellä... silti mä olin epävarma.
Mä en halunnu antaa sen epävarmuuden näkyä, vaan annoin Tomin edetä. Se vilkas mua, molemmat kulmat asteen koholla, kun mä siirsin käteni sen löysän T-paidan helmalle valmiina nostamaan sen kokonaan pois sen päältä. Se oli tummahko ja peitti just sopivasti lihaksikkaimman kohan sen rastapäisen miehenalun vartalosta. Mä lähdin hivuttamaan sitä hiljalleen ylöspäin, kun Tom kumartu painamaan suukkoja mun rintakehälle. Eka suukko löys tiensä mun kaulan lähelle, ja toinen rintakehän keskelle. Mä hymyilin. Se kätki kasvonsa mun kaulalle, oikeelle puolelle ja rupes suukottamaan mun olkapäätä ja kaulaa. Se paineli muutaman suukon mun olkapäälle, kun huomas, että mä olin jännittyny. Se etsi huulillaan sopivan kohan mun kaulalta ja jätti siihen merkkinsä - merkin siitä.

Mä sain paljastettua puolet Tomin rintakehästä enkä mä voinu ku ihailla näkymää. Sen iho oli tasasesti ruskettunu, kaunis, sileä, täydellinen. Tom oli ainakin viettäny aikaa jossain kuntosalilla. Mä tuskin edes jaksoin nostaa jotain painoja senttiäkään. Onneks mun ei tarvinnu olla suhteessa se voimakkaampi - Tom hoiti sen osan.
Tom nosti kasvonsa mun kaulalta, kun mä vedin sen T-paidankin pois sen päältä. Mä tunsin, miten mun kännykkä alko tehdä itsemurhaa työntymällä pikkuhiljaa ulos mun taskusta. Mä kirosin mielessäni. Se oli aika kallis vempain, mutta kalliimpi oli mun päällä oleva jätkä. Tom katso mua, söi mua katseellaan hetken ajan, kun se tasotteli hengitystään. Sen iholla oli muutama vaivanen hikipisara, jotka eivät oikeestaan haitanneet mitään. Mun katse eksy taas Tomin treenatulle ylävartalolle. Miten mä olinki löytäny itelleni niin täydellisen ihmisen. Sen vartalo oli niin kaunis.

Meistä vahvempi ei ilmeisesti enää jaksanu odottaa, sekuntiakaan. Se siirs kätensä mun vyölle, näpertäen sitä epätoivoisena. Se sormet oli hikiset, ja ehkäpä se oli osa syytä siihen, ettei niitten aukaseminen näyttäny onnistuvan. Mul oli kyl paha aavistus siitä, ettei Tom ois muutenkaan saanu mun ylitiukkoja pillifarkkuja kiskottua mun jaloista. Mulla meni itelläkin aina aikani, ennen ku ne oli pois mun jaloista. Mä olin kyllä valmis auttamaan Tomia, ei siitä ollu kyse. Sama päämäärähän meillä molemmilla oli.

Mä tunsin miten mun kännykkä jakso vieläki yrittää itsemurhaa vaikka mä olin ajatuksenvoimalla yrittäny sitä kieltää. Se yritti tunkeutua ulos mun housuntaskusta. Tom ei ollu huomannu mitää. Mä annoin käsieni nousta Tomin selälle, missä leijaili muutama satunnainen hikipisara. Sen iho tuntu nihkeeltä, mutta täydellisiltä kun mä painoin mustavalkoset kynteni hellästi vasten sen pintaa varoen, etten jättänyt jälkiä tuon täydelliseen selkään. Sen auton vaalee penkki alko polteleen mun selkää. Siin oli ilmeisesti joku lämmitys päällä tai jotain. Mun selässä kihelmöi inhottavasti, mutta Tom sai käännettyy mun ajatukset kauas kaikesta pahasta. Se veti mut lumoavalla tuoksullaan ja ihanalla ulkonäöllään mukanaan satumaahan, jossa me elettiin onnellisia. Vaikka me oltiinki kaks prinssiä, oli meissäki vahvempi ja heikompi osapuoli. Mun onnekseni mä sain helpomman roolin.

Mä tunsin, miten lopulta mun kännykkä pääsi tavoitteeseensa ja hyppäs alas mun taskusta, suoraan mun nahkatakin päälle mikä makas sen auton lattialla. Mä suljin silmäni, kun kuulin asteen kovemman räsähdyksen sen osuessa sen takin lukuisiin nappeihin. Tom vilkaisi lattialle ja kääns katseensa sen jälkeen muhun kohottaen kulmiansa naurahtaen. Se pudisti päätänsä muutaman kerran huvittuneena ja paino sitten suukon mun rinnalle. Mä voihkasin ja nostin toista kättäni Tomin rastoille. Tom näki parhaakseen mun antaa viedä, ja kääns meidät ympäri. Se livahti mun alle ja katso mua. Sen katseella se viesti antaneensa mulle luvan. Samassa, kun mä laskin käteni Tomin housujen napeille mun puhelin pärähti soimaan ja soittoäänenähän oli, mikäs muukaan, ku meidän bändin Don't Jump.

Mä värähdin ja kirosin. "Mitä vïttuä?" Tom kysyi ja kääntyi katsomaan mun kännykkää. Sen suurehkolla näytöllä vilkku teksti "Gege soittaa", ja sen taustalla vilkku samanen kuva, mikä löyty kehyksistä mun huoneen pöydältä. "Ei säatäna", mä mutisin ja vilkasin Tomiin joka katto mua surullisena. "Sun täytyy kait vastata", se sano ja huokas. "Nii... Ettei ne soita poliiseja mun perään", mä sanoin ja nousin istumaan Tomin jalkojen väliin. Mä nostin kännykkäni lattialta ja huokasin. Painoin sen näytön vasten korvaani ja painoin vihreetä luuria. "Missä sä oot? Millon sä tuut?" Georg laukas heti mun niskaan. "Mä oon Tomin kanssa", mä sanoin hiljaa ja löin kämppäkaverilleni luurin korvaan. "Otetaan sit joskus uusiks", mä sanoin ja pystyin melkee haistaa pettymyksen ilmassa.

Tom veti paitansa päälleen kasvoillaan asteen surullisen näkönen ilme. Kyl mäkin olin pettyny, mutta olin mä helppottunukki. Miten mä pystyisin selittään Tomille, et mä olin neitsyt? Tuskin kukaan mun ikänen enää oli. Tom ei varmaan ikinä tulis kuuleen sitä, mä mietin itsekseni, kun Tom vetäyty istumaan mun alta. Mä katsoin kun se pudisti hetken päätään. "Kuka sulle soitti?" se kysyi, ihan niinku idean ois keksiny. Mä kohotin lävistettyä kulmaani ja vilkasin mun prinssiä. Tällä kertaa sen kasvoilla ei ollu eloton, surullinen virne, vaan ehkä asteen omahyväinen katse. Se hymyili hienosti ja mä naurahdin. "Gege, mun kämppis", mä sanoin ja se nyökkäs merkiks siit, et se tajus tai jotain. "Miks?" mä kysyin ja se virnisti mulle. "Kohta näät", se sano, hymyillen edelleen. Se oli ottamassa hupparinsa lattialta kun mä tartuin refleksistä sen ranteeseen. Se säikähti ehkä hieman ja käänty kattoo mua. "Mitä?" se kysy ja katso mun hymyileviä kasvoja. Mä sain hymylläni jätkän virnistää. "Sovitaan, että mä en laita tota nahkatakkia päälleni, jos sä jätät ton pirun hupparin rauhaan", mä sanoin ja käänsin katseeni siihen huppariin. Se oli samanen, minkä mä olin nähny sen päällä aikasemminki. Mä vilkaisin yhtä niistä sanoista ja hoksasin mitä siinä luki. "Sovitaan niin", Tom sano ja päästi irti hupparista. Mä otin sen käteeni, samalla, kun Tom nappas mun takin lattialta otteeseensa. Mä tuijotin vielä hetken, mietteliäänä sitä sanaa. Sit mä tajusin. Liebe. Siinä luki Liebe.